Kliinisen laboratorion erikoisalat

Bioanalyytikko on kliinisen laboratoriotyön ammattilainen, joka voi työskennellä erilaisilla laboratoriotyön erikoisaloilla.

Preanalytiikka

Näytteenotto on merkittävä vaihe laboratoriotutkimuksen suorittamisessa. Tarvitaan oikealta potilaalta/asiakkaalta oikeaan aikaan, oikeasta paikasta näytteenottosuositusten mukaisesti ja samalla turvallisesti otettu, laadukas näyte. Bioanalyytikon on tehtävä päätös, voidaanko näyte ottaa ja täyttääkö otettu näyte laatuvaatimukset eli voidaanko se hyväksyä analysoitavaksi. Viitearvot perustuvat vakioituun näytteenottoon. Se edellyttää tietoa näytteenoton vaikutuksesta potilaan näytteeseen.

Bioanalyytikkokoulutus antaa hyvän perustan näytteenoton edellyttämälle osaamiselle ja näytteenoton asiantuntijaksi kehittymiselle. Potilaan ohjaus näytteiden ottoon ja joissakin tilanteissa myös itse näytteiden otto hoidetaan myös muiden kuin bioanalyytikkojen/ laboratoriohoitajien toimesta. Bioanalyytikon/laboratoriohoitajan tehtäviin kuuluu potilasohjaus. Näytteenoton asiantuntijana bioanalyytikko ohjaa ja opastaa muuta henkilökuntaa näytteiden ottoon liittyvissä tehtävissä ja varmistaa, että näytteet ovat laatuvaatimusten mukaiset.

Vierianalytiikka

Vierianalytiikalla tarkoitetaan varsinaisen laboratorioyksikön ulkopuolella, esimerkiksi vastaanotolla tai potilaan kotona, tehtäviä tutkimuksia (vanha nimi pikakoe), joiden tuloksia käytetään välittömästi potilaan hoidossa. Vierianalytiikasta käytetään myös yleisesti englannin kielestä peräisin olevaa nimitystä point-of-care eli POC-tutkimus. Perinteisiä vieritutkimuksia ovat esimerkiksi veren glukoosi, hemoglobiini, C-reaktiivinen proteiini, hyytymistutkimukset, sydänmerkkiaineet, verikaasuanalyysi, raskauskoe ja virtsan kemiallinen seulonta. Myös mikrobiologisia määrityksiä voidaan tehdä vierianalytiikkaa hyödyntäen.

Vieritutkimusten käyttö on lisääntynyt viimevuosina ja usein näitä tutkimuksia tekevät ei-laboratorioalan ammattilaiset. Terveydenhuoltoa säätelevät lait sekä kansainvälinen standardi ja kansallinen vieritestaussuositus edellyttävät että tutkimuksia tekevät terveydenhuoltoalalle koulutetut ammattihenkilöt, jotka ovat saaneet perehdytyksen vieritutkimusten tekemiseen. Tämä haastaa meidät laboratoriohoitajat/bioanalyytikot kehittämään uudenlaista osaamista ja lisäämään valmiuksiamme, jotta voimme toimia vierianalytiikan asiantuntijoina ja koordinoijina yhteistyössä moniammatillisissa ryhmissä.

Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede

Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen osastoilla/laboratorioissa mitataan potilaan elintoimintoja, niiden säätelyä ja yhteyttä potilaan oireisiin. Käytettyjä menetelmiä ovat elimistön sähköisten, mekaanisten ja aineenvaihdunnallisten tapahtumien mittaaminen ja seuranta levossa sekä erilaisten kuormitusten ja altistusten yhteydessä kertamittauksina tai vuorokausiseurantoina. Isotooppitutkimuksissa elimistöön viedyn radiolääkkeen kulkua seurataan gammakameralla. Periaatteessa lähes mikä tahansa aine voidaan leimata radioisotoopilla, jolloin päästään tutkimaan eri elinten ja kudosten toimintaa ei-invasiivisesti ja fysiologisesti. Isotooppitutkimusten toiminnallinen tieto yhdistetään usein muiden kuvantamismenetelmien rakenteelliseen tietoon.

Bioanalyytikon toimenkuvaan ko. osastoilla sisältyvät kaikki potilastutkimuksen vaiheet potilaalle/ lähettävälle osastolle suunnatusta tutkimukseen liittyvästä ennakko-ohjauksesta tuloksen arviointiin ja tiedottamiseen. Työn päivittäinen sisältö keskittyy kuitenkin itse tutkimusten valmisteluihin, niiden toteuttamiseen ja saatujen tulosten kokonaisarviointiin ja laadunvarmistukseen. Ominaista työlle ovat runsaat ja pitkäkestoisetkin potilaskontaktit tutkimusten toteuttamisessa. Ne vaativat hyviä vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja sekä tilanteiden hallintakykyä.

Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen osastot/laboratoriot voivat toimia yhdessä toistensa kanssa tai täysin erillisinä yksikköinä. Näillä osastoilla tehdään moniammatillista yhteistyötä bioanalyytikkojen, röntgenhoitajien, sairaanhoitajien, lääkärien ja fyysikoiden kesken.

Kliininen hematologia

Kliinisen hematologian laboratorion tärkeimmät tutkimukset ovat verisolulaskenta (automaatio ja valkosolujen erittelylaskenta), hematologisen morfologian tutkimukset (veri, luuydin ja punktionesteet), veriryhmäserologiset tutkimukset, hemostaasitutkimukset ja virtaussytometriset tutkimukset. Työ sisältää työskentelyä automaateilla sekä käsityötä.

Kliininen histologia ja sytologia

Patologian laboratorion työ jakaantuu kahteen osa-alueeseen, histologiaan ja sytologiaan. Histologian laboratoriossa tutkitaan kudosnäytteitä, joita ovat erilaisten tähystysten yhteydessä otetut koepalat, leikkausten yhteydessä poistetut kasvaimet tai muut kudosnäytteet kuten esim. luomet. Kudosnäytteet käsitellään erilaisten kudoskäsittely- ja värjäysprosessien avulla sellaiseen muotoon, että patologi voi antaa niistä lausunnon. Histologian laboratorion työ on osittain automatisoitua kudosprosessoinnin ja värjäyksien osalta, mutta suurelta osin työ on vielä käsityötä, jossa tarvitaan hyvää silmän ja käden koordinaatiota.

Sytologian laboratoriossa tutkitaan erilaisia kehon nesteitä kuten virtsaa, ascitesta, pleuranestettä, selkäydinnestettä ja ysköksiä. Näytteistä valmistetaan objektilasille erilaisilla menetelmillä preparaatteja, joista etsitään syöpäsoluja. Laboratoriohoitajan/bioanalyytikon työhön kuuluu esitarkastaa mikroskoopilla sytologiset preparaatit ennen patologin lausuntoa.

Kliininen kemia

Kliinisen kemian laboratorion tärkeimmät toiminta-alueet ovat näytteenotto ja lajittelu, kliinis-kemiallinen perusanalytiikka (entsyymit, elektrolyytit, glukoosi, hivenaineet), lääkeaine- ja myrkytysanalyysit, proteiini- ja isoentsyymianalytiikka erikoistutkimuksineen, kehon muiden nesteiden ja punktionesteiden kliiniskemialliset tutkimukset ja happoemästaseen tutkimukset. Määritykset tehdään nykyisin yhä enemmän keskitetysti isommissa yksiköissä käyttäen analysaattoreita, joilla näytekapasiteetti on suuri. Samalla myös laadunvarmennus on hyvä.

Kliininen mikrobiologia

Kliinisen mikrobiologian laboratoriossa tutkitaan terveyttä uhkaavien bakteerien ja virusten ominaisuuksia, erityisesti sitä, miten ne aiheuttavat tauteja ihmisessä ja epidemioita eri väestöryhmissä. Ominaisuuksia tutkimalla bakteerit ja virukset tunnistetaan.

Mikrobiologian laboratorio jakaantuu kuuteen erikoisosaamisalueeseen: bakteriologia, mykobakteriologia, immunologia, mykologia, parasitologia ja virologia. Lisäksi useimmissa mikrobiologian laboratorioissa toimii oma elatusaineyksikkö, joka tuottaa elatusaineita bakteerien, sienten ja virusten kasvattamista varten.

Mikrobiologian laboratoriossa tehdään vielä runsaasti töitä käsillä, vaikka nykytekniikat ovat vallanneet alaa perinteisiltä menetelmiltä. Mikrobiologian laboratorioissa työskentelee laboratoriohoitajien/bioanalyytikoiden lisäksi sekä sairaalamikrobiologeja että mikrobiologian erikoislääkäreitä. Työskentelymme tapahtuu moniammatillisissa tiimeissä.

Bakteriologian osastolla tutkitaan suurin osa näytteistä perinteisillä viljelymenetelmillä. Enenevässä määrin on jo käytössä nukleiinihappomenetelmiäkin. Bakteerit tunnistetaan biokemiallisiin testeihin perustuen ja niille tehdään antibioottiherkkyydet. Laboratoriohoitajat/bioanalyytikot vastaavat ja tulkitsevat itsenäisesti potilasnäytteitä esim. virtsa-, uloste ja nieluviljelyitä.

Immunologian osastolla laboratoriohoitajat/bioanalyytikot ovat perehtyneet infektioserologisiin ja autoimmunologisiin tutkimuksiin. Menetelminä ovat mm. elisa, immunofluorosenssi ja nefelometria. Työ tehdään osittain käyttäen hyödyksi analysaattoreita, mutta pipetointikaan ei ole vierasta.

Virologian osastolla oleva laboratoriohoitaja/bioanalyytikko tutkii viruksia ja niiden tuottamia vasta-aineita. Perinteisesti virusviljelyllä, elektronimikroskopialla unohtamatta uusia molekyylibiologisia menetelmiä kuten real-time PCR. PCR-menetelmät ovat yleisessä käytössä virologian tutkimuksissa ja yhä uusia tutkimuksia tulee käyttöön.

Parasitologia ja mykologia ovat aloja, jotka vaativat pitkää perehdytystä laboratorioissa. Molemmat alat oppii käytännön myötä.

Kliininen neurofysiologia

Kliinisen neurofysiologian laboratoriossa työskentelevän laboratoriohoitajan/bioanalyytikon tehtävä on suorittaa itsenäisesti kliinisen neurofysiologian tutkimuksia laboratoriossa ja kliinisillä osastoilla alan erikoislääkärien toimiessa lääketieteellisenä asiantuntijana ja lausunnon antajana. Vastuu tutkimuksen suorittamisesta käsittää koko tutkimusprosessin (preanalyysi-, analyysi- ja postanalyysivaihe). Laboratoriohoitajan tehtävänä on myös rekisteröintitulosten alustava analysointi ja prosessointi lausunnon antamista varten. Hän toimii menetelmävastaavana, osallistuu menetelmäkehitykseen, työ- ja potilasohjeiden kehittämiseen, tutkimustoimintaan ja opiskelijoiden ohjaukseen.

Tavallisimmat kliinisen neurofysiologian tutkimukset ovat:

• EEG-(Electroenkefalografia-) tutkimukset. EEG tavallinen, EEG unideprivaatio, EEG videovalvonta (1-5 vrk), MSLT nukahtamisviivetutkimus, EEG pitkäaikaisrekisteröinti (ambulatorinen 1-2 vrk).
• Herätevastetutkimukset (VEP, ERG, BAEP, SEP, BLINK).
• ENMG-(Electroneuromyografia-) tutkimukset.
• Unipolygrafia-tutkimukset, tuntokynnysmittaukset (värinätuntokynnysmittaus, kylmä-lämpökynnysmittaus jne.).
• Leikkaustoimenpiteiden aikaiset rekisteröinnit (BAEP).

Kliininen genetiikka

Kliinisen genetiikan laboratoriossa työ keskittyy ihmisen perimään, kromosomi-, DNA- ja RNA-tutkimuksiin, ja niissä tapahtuneisiin muutoksiin, jotka ovat synnynnäisiä (erilaiset syndroomat, toistuvien keskenmenojen selvittely, viivästynyt kehitys) tai ”hankittuja” (mm. erilaiset syövät) ja sukusolu-/ rekisteriluovuttajien tutkimukset.

Suomessa kliinisen genetiikan laboratoriot toimivat yliopistollisissa sairaaloissa. Osa geenitutkimuksista on niin harvinaisia, että niiden tutkimuksessa tehdään tiivistä yhteistyötä muiden genetiikan laboratorioiden kanssa maailmanlaajuisesti.

Genetiikan laboratoriossa tutkimukset jaetaan syto- ja molekyyligeneettisiin tutkimuksiin. Myös biopankkitoiminta voi olla osana genetiikan laboratoriota.  Tutkimuksia tehdään monenlaisista näytemateriaaleista sekä niistä eristetystä ja monistetusta DNAsta/ RNAsta ja/tai viljellyistä soluista. Lisäksi työn kuvaan voi kuulua genetiikalle tulevien parafiiniblokkien leikkaamista ja näytteiden vastaanottotoimintaa.

Genetiikan laboratoriossa on vielä paljon käsin tehtävää työtä (mm. soluviljely ja näytteen esikäsittely). Pienten määrien tarkka pipetointi on monessa prosessissa vielä käsin tehtävää työtä. Yhä enemmän genetiikan laboratoriokin automatisoituu ja tutkimuksia siirretään analysaattoreille. Tässä kehitystyössä saavat bioanalyytikot olla mukana. Akkreditoiduissa laboratorioissa laatutyö tulee myös tutuksi jokaiselle työntekijälle.

Genetiikan laboratoriossa bioanalyytikko saa tehdä ”märkälaboratorion” lisäksi myös analysointityötä tietokoneella erilaisilla ohjelmilla. Kromosomeja analysoidaan mikroskooppia ja kuvankäsittelyä apuna käyttäen. DNA/RNA-pohjaisia geenitutkimuksia analysoidaan sirumenetelmillä, fragmenttianalytiikalla ja sekvensoimalla. PCR-tuloksia analysoidaan kvantitatiivisilla menetelmillä (qPCR ja dropled PCR) tai pienessä määrin vielä geelielektroforeesilla kvalitatiivisesti. Next Generation Sequencing (NGS) valtaa alaa vanhemmilta menetelmiltä vuosi vuodelta enemmän. Erikokoisilla geenipaneeleilla tutkitaan isoja määriä geenejä kerrallaan ja tarvittaessa voidaan tutkia jo ihmisen koko genomi. Viimeisimpänä genetiikan arkeen ovat tulleet farmakogenetiikan paneelitutkimukset, joilla voidaan tutkia lääkkeiden yksilöllisiä vaikutuksia. Menetelmät vaihtelevat laboratorioittain. Uudemmat menetelmät keskittyvät suurimpiin genetiikan laboratorioihin.

Työ genetiikalla vaatii bioanalyytikolta/laboratoriohoitajalta äärimmäistä tarkkuutta, keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä. Genetiikan työtehtävissä korostuu puhtaus ja huolellisuus, jotta näytteeseen ei joudu ympäristöstä tai käsittelijästä ”vierasta” materiaalia, joka voi johtaa väärään tulokseen. Tutkittava näyte on usein ainutlaatuinen (kudospala/lapsivesi), jota ei ole mahdollista korvata uudella, kuten esim. verinäytteen useimmissa tapauksissa voi.

Genetiikalla bioanalyytikot/laboratoriohoitajat toimivat moniammatillisesti yhdessä geneetikkojen ja perinnöllisyyslääkäreiden kanssa. Perinnöllisyyslääkäri tai geneetikko vastaa tulokset lähettävälle lääkärille bioanalyytikon esitarkastuksen jälkeen. Genetiikka on hyvin laaja-alainen ja jatkuvasti kehittyvä ala, joka sisältää paljon erilaisia menetelmiä ja tutkimuksia.  Perehtyminen vie paljon aikaa ja sisäisten koulutusten avulla voi päästä syventymään alan saloihin.  Genetiikalla tehtävät tutkimukset voivat olla aikaa vieviä. Potilastuloksen saaminen voi viedä viikosta kuukauteen. Joskus potilastapaukset ovat haastavia ja vaativat todellista salapoliisityötä.